tiistai 13. syyskuuta 2016

Vanha kunnon venevaja

Eräs ikuisuusprojekti on saariston vanha, hyvin palvellut venevaja. Vanhoja tukkeja joutuu uusimaan sieltä täältä ja vedessä lotraamista ei voi harrastaa muuten kuin kesäaikaan, joten remonttiaika on rajoitettua. Venevaja on luultavasti 1950-luvulta ja sinne ovat lähitilojen saaristolaiset kokoontuneet selvittämään kalansaaliitaan, millä selittyy venevajan suuri koko.


Kun kuvaa katsoo niin mielessä saattaa käydä että uutta maalipintaa voisi sipaista, mutta aiomme uusia koko laudoituksen jossain vaiheessa.


Ennen käyttöä tukit aisataan eli kuoritaan. Tuli vain mieleen kaikki työvaiheet jotka tätä vaihetta ovat edeltäneet: ensin puu on kaadettu, sitten oksat poistettu, oksat kasattu kokoon ja viety nuotiopaikalle ja tukki tuotu paikan päälle traktorin avulla. Ilman moottorisahaa ja traktoria emme mitenkään saisi hommia tehtyä, vaikka omavaraisia olemmekin tämän puumateriaalin osalta. Nämä ovat realiteetit tällä hetkellä.




Vanhat, poistettavat puuosat ovat kauniisti levän "patinoimat".


Tukkien käsittely hankalissa, epätasaisissa paikoissa on todella raskasta työtä. Voin ihan kylmästi todeta että se ei ainakaan ole mitään naisihmisen hommaa, ellei sitten satu omaamaan amatsonin voimat ja kestävyyden :)


Venevajan ulkoseinustaa.


Nykyisellään rantarakentaminen on kiellettyä (paitsi erityisluvalla, eli käytännössä turha luulo että lupa heltiää) joten kannattaa vaalia niitä olemassa olevia rantarakennuksia. Ne ovat totisesti historiaa ja oikeastaan tämän takia venevajamme on kalastajatilan arvokkain rakennus. Jos saaristossa aikoo viettää aikaa muutoinkin kuin kesällä niin venevaja on erittäin tarpeellinen. Syysmyrskyt mukiloivat laiturissa olevat veneet tuusan nuuskaksi jos huono tuuri käy. Muutenkin on hyvä että löytyy suojainen paikka jossa selvittää verkot syysviimassa.

 

Verkot saavat vielä hetken roikkua rauhassa odottaen kalakauden alkua. Saalista alkaa tulemaan vasta syyspuolella. Pääasiassa verkkoon käy täällä ahvenia, simppuja, kuoreita, siikoja, haukia ja joskus kuhaa, suutari, silakkaa, lahnoja, särkiä tai kiiskiä. Vähän kaikenlaista siis. Kesäaikaan venevaja toimii turvapaikkana kalanpoikasille.


Pieni katsaus vuoteen 1996 jolloin tehtiin uusi arkku venevajaa tukemaan. Sitä ilman rakennus olisi jo ajat sitten lytistynyt keskeltä kokoon.

2 kommenttia:

  1. Voi viude, kuinka upea paikka teillä onkaan! Jotain kummaa kaihoa olen aina potenut saaristoon. Sinne tuuliin ja tyrskyihin, meren äärelle.
    Hienoa, kun laitatte venevajaa vanhaan loistoonsa. Tuon kokoisessa vajassa tosiaan on takuulla setvitty joskus kalansaalis jos toinenkin :) Historiaa varmasti piisaa.

    Tykkään muuten hirmuisesti tästä sun blogista!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaunis =) Syysmyrskyt voivat olla ihana tunnelmallisia, tulee joskus mieleen kirja "Muumipappa ja meri". En tajua miksi porukka on saaristossa vain kesäisin :)
    Minäkin tykkään erityisesti blogistasi, on kiva seurata kun teillä on vähän sama elämänvaihe menossa. Ja olen niin kade teidän ihanista eläimistä!

    VastaaPoista